Munasvietasonat

Fa ‘Marie Luise Becker-Strube’.

Ä binos bal dü pas glumidik ut, ü n kel lebiedä l e senä l soala sü ikons pö letä lenan. ‘Van Beethoven’ ä lö dom su el ‘Rö mer-Platz’ in ‘Bonn’. Hitü pasoar stilik fenik ä fulö l ko desirs e munasviet paelik. Cem omik ä binon dufik, e zibs in staudö p smalik ä binons neflifiks e nesmekiks. Nek ä kä lon omi, nek ä jä fikon me om. So ä liedom dub dinä ds logotik e ninä lo ä senä lom lü gi mö dikum, kas isenä lom fö ro.

“Kikodo vobob-li? ” ä hagom ninä lo; “pro kin-li komip valik — nelabs? Pro mens-li, kels suemons nosi de musig obik, de giananä m, kel dareigon in ninä l oba, de leval tonodas, kel tonon pö ob ninä lo? Kels no desirons obi e vobodi oba, e kels fakipons obi de kobä d okas? Ag! lö f glutik valik pö ob, desirs valik lekananalana oba gretü kons soali oba. Nek sevon obi, pro nek musig obik sinifon lä bi! ”

Sü piko mistomavien ä roron zü i dom, ä koedon lö piovirö n pü falefogis, galikö n menis se slipö f dö lik onas. ‘Van Beethoven’ ä lö fom toni vienasplodü las. Ven tep ä roron zü i guls sü tas, ä jutedom ko vien ve el ‘Rhein’. I nu daleblad sovadik et ä trodon omi, ä bä ton omi ad golö n plö dio. Vien ä lö baton eli ‘Rhein’, e nafils ä kledons dredä lü kö lo. ‘Van Beethoven’ ä golom soaliko ve vat, mens valik ifugons ini doms. Sü piko ‘Van Beethoven’ ä gü flekom oki, ä sä kofudikom, ivedö lo takedikum dub muif nata. Medito ä fö vom vegami okik, ed ä kö mom ini sü ts nabik brefik zifa bä ldik. Mun kleilik ä sü pubon dö nu da tepalefogs, ed ä bpä non mö nis, tü mis e fasadis me mags spä kik vietik, ä sva tripä non mö nis, tü mis e fasadis me mags spä kik vietik, ä sva tribü ts, kels ilö dons is bü ikumo, ä lifikons dö nu bevü ons ad lif nulik, neitik, klä nö fik. Ed us se bal domilas lö vik slobik nä i om pianodaplä yot ä tonon. ‘Van Beethoven’ ä lilom sonati lö nik okik in ‘G’ macorik. Ä binon domil bä ldik, spinä t vorik bä ldik ä tonon, ab suem musiga omik, magul voboda omik ä jä nä lons omi. Plä y at ä jinon pö om feinik, sukö l, milagik e fä kü kö l: el ‘allegro’ in kanitavö gä d sofik, menuä t fulik de desirs e fav klä nik. Ä bleibom stanö n ad dalilö n. Cem, in kel ä plä yoy, ä binon donateadik, fenä t bal ä binon maifik. Musig ä seilon.

Nu ä lilom spikami.

“Ati eplä yol jö niko, o sö ril! ”

“Ag! nö! Leno plä yob oni gudiko, fü miko plä yobö v oni mö do jö nikumo, if elilobö v oni seimna fa lekanan gretik, ab pro atos no labobs moni! ”

Lienä d biedä lik in logod ela ‘Van Beethoven’ inepubon; ä smililom e nid ä sü ikon in lienä ds omik. Ä maifü kom yani ed ä nü stepom ini cem smalik. Us jukel pö fik ä vobom, e jipula len pianod ä logom te bä ki rovik, nü ki feinik e heremi blonik.

“Binob musigal ed oplä yob noatedi pro ol, ” ‘Van Beethoven’ ä sagom brefiko e ko vö gä d nä mä tik ad klä nedö n fä kami okik. Seiliko, bluviko, ä sä cils, kels igetons legivoti, sö rs ä lö ä dofs.

“Plä yob oni so badiko”, jipul ä spikü lof plafiko e bluviko.

“Nö! playö l oni pato gudiko, ” ‘Van Beethoven’ ä sagom smilö lo. “Plä yol oni ko suem verä tik. Lä kin estudol-li oni? Mod nitedon obi. ”

“O! voiko nefö ro estudob oni, ä lilob te plä yi ona fa lä d in ‘Godesberg’, ä plä yof so suviko ko fenä ts maifik, ä dalilob ofi dü hitü p lö lik, ü n tim et elä rnob noati alik ona. ” Jipul ä flekof logodi paelik yunik oka lü om, e nu ‘Van Beethoven’ ä logom, das ä binof bleinik. Desir yunö fik valik ofa, jipulafred valik, keli no ilabof, keli iperof, pinotodons in menuä t omik.

“Foginik”, ä murü lom, “magifik. ” Pifä kü kom dibä liko. Kio logs bleinik et ilogä lons in vobod omik!

Ä seidom oki leni pianod, ä plä yom sonati, e poso ä reafom ini drimä l okik. Tikots valik omik ä vedons tonods; ä magä lom.

Ai jö nikumo, klä nö fikumo, dolikumo e trodikumo tonods fulü baiton ä slifons love spinä t bä ldik. Desiri lefä kik lü mens, lü baiced ä notodom in tonods. Kakords magifik ä tonons ü n neit. Ä vokons, ä kanitons, ä seifons.

Ä svo in drim dredik, svidik, dibä tik sö rs ä dalilofs. Lestiliko.

Tim ä pasetikon; nonik kila ä kü pon osi. Lampad ä kvä nikon, ä mismokon in cem dremö l de tonods.

Jukel ä maifü kom fenä ti. Vidiko ä largentiko, ä sä el ‘Rhein’ it, mun ä jedon svieti okik ini cem smalik. Fago mistom isä fledon oki, et iblinon koldü li. Plä yot fa ‘Van Beethoven’ ä jinon binö n milagiko fredik e lä bik in jä nä l svieta trodö l at, in lut nä mü kö l at.

Jibleinan ä stutof len vö l nä i om. Lestiliko. Ä nü drinof tonodi alik. Lienä ds ofik ä binons lö lö fiko dafred e lejuit. Dalilam ofik ä binon devod. I in ladä l volutik ela ‘Van Beethoven’ pü d ä kö mon. Neai ä plä yom so jö niko, so liviko de lieds valik, neai ä tuvom gespiki so beatiki ad plon dolik oka. Ven fino ä desumom namis okik de klavs, stil nennatemik ä davedon. I plö do tep itakikon, ä sva pijä nä lon dub plä yot.

Sü piko jibleinan ä slokof laodo, ed ä tovof sukö lo bradis okik, ä tenü kof namis niedik. “Kim binol-li? Kim binol-li” ä vokof fulö lo me niluds.

‘Van Beethoven’ ä smililom ed ä plä yom nogna vemo nelaodiko tikä ti se sonat in ‘G’ macorik, kel postonon in tonods lö pikum ko daladö f telik. Se logs bleinik drens ä flumons. Jipul ä plifof namis okik. “‘Van Beethoven! ’ Ol binol utan, ‘Van Beethoven’ it! ”

“Si! ”, ‘Van Beethoven’ ä sagon nevifiko. “Ob binob utan, ‘Ludwig Van Beethoven’ it. ” Pos atos ä lö ä dom vifiko, ä pedom sö res bofik nami. “Stilö! no plu vö di bal, mutob golö n domio. ”

Ü n neit et ‘Van Beethoven’ ä noatä dom “munasvietasonati”.

Se Volapü kagased pro Nedä napü kans. 1956. Nü m: 3. Pad: 11. Nü m: 4. Pads: 13—14.